Henkisissä piireissä puhutaan paljon egosta irtipäästämisestä, mistä oikein on kyse. ..

Avaan egosta irtipäästämistä omasta näkökannastani

Entä jos sinun ei tarvitsekaan päästä eroon egostasi?

Henkisissä piireissä puhutaan tällä hetkellä todella paljon egosta, egolähtöisestä elämästä jne..

Pitäisi päästä egosta irti.
Pitäisi luopua egosta.
Pitäisi oppia olemaan kiinnittymättä itseensä.

Mutta mitä ihmettä se oikeastaan tarkoittaa?

Ja tarvitseeko meidän edes päästä egosta eroon?

Minusta ei.

Ehkä kyse on jostain paljon arkisemmasta.

Ehkä kyse on siitä, että opimme huomaamaan, milloin mielemme kertoo meille tarinaa – ja milloin alamme pitää sitä tarinaa totuutena.

Ajatellaan vaikka, että joku ei vastaa viestiisi.

Ensin tapahtuu jotain hyvin yksinkertaista:

Hän ei vastaa viestiin.

Siinä kaikki, minkä oikeasti tiedät.

Mutta sitten mieli alkaa helposti tehdä työtään.

"Se ei välitä minusta."

"Teinkö jotain väärin?"

"Miksi se kohtelee minua noin?"

"Aina minulle käy näin."

"En kyllä enää laita sille viestiä."

Yhtäkkiä meillä ei ole enää pelkästään tapahtumaa.

Meillä on kokonainen tarina.

Ja usein reagoimme enemmän siihen tarinaan kuin itse tapahtumaan.

Tätä minä ajattelen, kun puhun egosta.

Ei jonain pahana mörkönä, joka pitäisi karkottaa sisältämme.

Vaan sinä osana meitä, joka yrittää jatkuvasti määritellä:

Kuka minä olen?
Mitä muut minusta ajattelevat?
Olenko tarpeeksi hyvä?
Arvostetaanko minua?
Olenko oikeassa?
Olenko turvassa?

Ja koska tämä "minä" tuntuu meille niin tärkeältä, sitä pitää myös suojella.

Siksi saatamme suuttua, kun meitä arvostellaan.

Vetäytyä, kun tunnemme itsemme torjutuksi.

Puolustella itseämme, vaikka kukaan ei oikeastaan hyökkää.

Verrata itseämme muihin.

Yrittää näyttää paremmalta kuin tunnemme olevamme.

Tai jopa rakentaa itsestämme tietynlaisen henkisen identiteetin:

"Minä olen tällainen ihminen. Olen tietoinen. Olen pitkällä henkisellä polullani. En enää reagoi samalla tavalla kuin muut."

Ja tässä kohtaa ego on voinut hiipiä sisään takaoven kautta.

Se voi nimittäin pukeutua myös henkisyyteen.

Egosta irti päästäminen ei tarkoita itsensä kadottamista

Tämä on ehkä tärkein asia.

Sinun ei tarvitse muuttua hajuttomaksi ja mauttomaksi ihmiseksi.

Saat pitää mielipiteesi.

Saat sanoa ei.

Saat puolustaa rajojasi.

Saat haluta asioita.

Saat olla kunnianhimoinen.

Saat olla vihainen.

Saat olla epävarma.

Saat olla ylpeä itsestäsi.

Egosta irrottautuminen ei tarkoita sitä, etteikö sinulla saisi olla minää.

Ehkä se tarkoittaa sitä, ettei sinun tarvitse uskoa jokaista ajatusta, jonka mielesi tuottaa.

Ajatus:

"Tuo ihminen ei arvosta minua."

on ajatus.

Ei automaattisesti fakta.

Ajatus:

"Olen epäonnistunut."

on ajatus.

Ei koko totuus sinusta.

Ajatus:

"Minun täytyy todistaa olevani tarpeeksi hyvä."

on ajatus.

Ei käsky, jota sinun täytyy totella.

Ja tässä kohtaa tapahtuu jotain kiinnostavaa.

Kun alat huomata ajatuksiasi sen sijaan, että olet täysin niiden sisällä, syntyy pieni väli.

Sinä huomaat:

"Ahaa. Minussa on nyt loukkaantumista."

Et:

"Minä olen loukkaantuminen."

Huomaat:

"Mieleni kertoo minulle, että minut torjuttiin."

Et:

"Minut on varmasti torjuttu."

Se pieni ero voi muuttaa paljon.

Ehkä vapaus ei ole sitä, ettei mikään enää tunnu

Joskus henkisyydestä saa kuvan, että tavoitteena olisi päästä paikkaan, jossa mikään ei enää heilauta.

Ei enää suuttumusta.

Ei enää kateutta.

Ei enää pelkoa.

Ei enää epävarmuutta.

Aina rauhallinen.

Aina läsnä.

Aina tietoinen.

Mutta ehkä sekin voi muuttua uudeksi suorittamiseksi.

"Minun pitäisi olla jo tässä kohtaa."

"Miksi reagoin vielä näin?"

"Olen tehnyt niin paljon sisäistä työtä, ettei minun pitäisi tuntea tätä."

Ja yhtäkkiä taistelemme taas itseämme vastaan.

Ehkä todellinen vapaus on paljon arkisempaa.

Saatat edelleen suuttua.

Mutta huomaat sen vähän aikaisemmin.

Saatat edelleen loukkaantua.

Mutta et rakenna siitä koko viikon mittaista tarinaa.

Saatat huomata haluavasi todistaa olevasi oikeassa.

Ja joskus jopa pysähtyä ennen kuin avaat suusi.

Saatat huomata:

"Tässä kohtaa minun egoni haluaa voittaa."

Ja ehkä tällä kertaa sinun ei tarvitse voittaa.

Entä jos sinun ei tarvitsekaan päästä egosta eroon?

Entä jos sinun tarvitsee vain oppia tuntemaan se?

Huomata, milloin se pelkää.

Huomata, milloin se vertaa.

Huomata, milloin se haluaa hyväksyntää.

Huomata, milloin se rakentaa sinusta tarinaa.

Huomata, milloin se yrittää suojella sinua.

Ja suhtautua siihen vähän lempeämmin.

Ei vihata sitä.

Ei yrittää tuhota sitä.

Vaan ehkä vain sanoa:

"Minä huomaan sinut."

"Ymmärrän, että yrität suojella minua."

"Mutta minun ei tarvitse toimia tämän ajatuksen varassa."

Ehkä egosta irtipäästäminen ei siis olekaan itsensä pienentämistä.

Ehkä se on sitä, että sinun ei enää tarvitse käyttää niin paljon energiaa oman minäkuvasi suojelemiseen.

Sinun ei tarvitse aina olla oikeassa.

Sinun ei tarvitse aina näyttää hyvältä.

Sinun ei tarvitse saada kaikkia pitämään sinusta.

Sinun ei tarvitse todistaa olevasi tarpeeksi.

Sinä saat vain olla ihminen.

Keskeneräinen.

Välillä viisas ja välillä aivan pihalla.

Välillä rauhallinen ja välillä täysin tunteidesi vietävänä.

Ja ehkä juuri siinä on jotain hyvin vapauttavaa.

Sinun ei tarvitse päästä eroon itsestäsi.

Ehkä sinun tarvitsee vain huomata, ettet ole jokainen ajatuksesi.

Ja kun sen huomaa yhä useammin, elämä alkaa ehkä tuntua hieman vähemmän taistelulta.

Ei siksi, että kaikki ympärillä muuttuu.

Vaan siksi, ettei sinun enää tarvitse taistella niin kovasti kaikkea vastaan, mitä sisälläsi tapahtuu.

Minun aiemmassa postauksessani Leijonaportti 8-8-26 on linkkejä youtube kanavallani oleviin erilaisin äänienergiahoitoihin, joita voit kuunnella ja vahvistaa henkistä olemustasi tarvittaessa.

 Heräsikö sinulle minkälaisia ajatuksia aiheen tiimoilta? Haluaisitko tulla keskustelemaan Hiidettären Podcastiin kanssani asiasta? 

-Hiidetär