Suomen luonnon maagiset villirohdot – Mesiangervo
Mesiangervo
Mesiangervo (Filipendula ulmaria) on yksi Suomen luonnon tunnetuimmista villirohdoista. Sen hunajainen tuoksu ja pitsimäiset kukinnot koristavat kosteita niittyjä ja ojanpientareita keskikesästä alkaen. Perinteisesti mesiangervoa on käytetty lempeänä rohtokasvina tukemaan hyvinvointia, helpottamaan särkyjä ja tuomaan kehoon keveyden tunnetta. Kasvin kukista ja lehdistä voi valmistaa teetä, uutteita ja virkistäviä kesäjuomia. Kun keräät mesiangervoa, muista tunnistaa kasvi varmasti, poimia vain puhtailta alueilta ja kuivata se huolellisesti, jotta sen aromi ja voima säilyvät talven varalle.
Mesiangervon maku on pehmeän mantelinen ja hieman mausteinen, mikä tekee siitä erinomaisen kumppanin esimerkiksi mustaherukan, sitruunan ja mintun kanssa. Villiyrttikeittiössä mesiangervoa voi hyödyntää juomien lisäksi jälkiruoissa, siirapeissa ja mausteseoksissa. Se tuo juomiin luonnollista raikkautta ja hienostunutta kukkaisuutta. Mesiangervon keruuhetki on myös mahdollisuus pysähtyä luonnon keskelle, hengittää syvään ja virittäytyä vuodenkierron rytmiin. Kun opit tuntemaan tämän kasvin, huomaat pian, miten paljon taikaa ja monipuolisuutta Suomen villissä luonnossa piilee.
Historiaa rohdoskasvina
Mesiangervo (Filipendula ulmaria) on yksi Euroopan vanhimmista tunnetuista rohdoskasveista. Sitä on käytetty vuosisatojen ajan sekä lääkekasvina että tuoksukasvina.
Kansanlääkinnässä
Suomessa ja muualla Pohjois-Euroopassa mesiangervoa käytettiin muun muassa:
- kuumeen alentamiseen
- vilustumisen oireisiin
- nivel- ja lihaskipuihin
- päänsärkyyn
- vatsavaivoihin ja ruoansulatuksen tukemiseen
- virtsanerityksen lisäämiseen
Kukista valmistettiin haudukkeita ja keitteitä, ja niitä lisättiin myös kylpyihin lievittämään särkyä.
Miksi sitä pidettiin lääkkeenä?
Mesiangervo sisältää luonnostaan salisylaatteja, joista elimistössä muodostuu salisyylihapon kaltaisia yhdisteitä. Ne voivat lievittää kipua ja tulehdusta. Kasvissa on myös runsaasti flavonoideja ja tanniineja, joilla on antioksidanttisia ja supistavia ominaisuuksia.
Yhteys aspiriiniin
Mesiangervo ei ole aspiriinin suora lähde, mutta sillä on kiinnostava yhteys lääkkeen historiaan. Ennen synteettisiä lääkkeitä salisylaatteja saatiin luonnosta erityisesti:
- pajun kuoresta
- mesiangervosta
1800-luvun lopulla kehitettiin asetyylisalisyylihappo eli aspiriini. Erään selityksen mukaan lääkkeen nimi "Aspirin" muodostui siten, että:
- "A" viittaa asetyyliin.
- "Spir" tulee mesiangervon vanhasta tieteellisestä nimestä Spiraea ulmaria.
- "-in" oli aikakaudelle tyypillinen lääkeaineiden pääte.
Muuta historiallista käyttöä
Mesiangervon voimakkaan makean tuoksun vuoksi sitä:
- levitettiin lattioille kartanoissa ja kirkoissa peittämään hajuja
- lisättiin olueen ja simaa muistuttaviin juomiin ennen humalan yleistymistä
- käytettiin hääseppeleissä ja juhlakoristeissa
- maustettiin jälkiruokia, viinejä ja etikoita
Tutkimuksiin liittyviä havaintoja
Mesiangervo on yksi Euroopan tutkituimmista luonnonvaraisista rohdoskasveista. Sen kukinnot ja maanpäälliset osat sisältävät muun muassa salisylaatteja, flavonoideja ja tanniineja, joiden uskotaan selittävän sen biologisia vaikutuksia.
Mitä tutkimus osoittaa?
Tulehdusta vähentävä vaikutus
Tutkimusnäyttö on vahvinta tulehdusta ehkäisevistä vaikutuksista. Laboratorio- ja eläinkokeissa mesiangervouutteet ovat:
- vähentäneet tulehdusvälittäjäaineiden toimintaa
- estäneet COX-entsyymien (erityisesti COX-1:n) toimintaa
- hillinneet NF-κB-signaalireittiä, joka säätelee tulehdusreaktioita.
Kivunlievitys
Eläinkokeissa on havaittu kohtalaista kipua lievittävää vaikutusta. Vaikutus on kuitenkin ollut selvästi heikompi kuin tavallisilla tulehduskipulääkkeillä, kuten diklofenaakilla. Ihmisillä tehtyjä laadukkaita kliinisiä tutkimuksia on vähän.
Antioksidanttivaikutus
Mesiangervon polyfenolit ja flavonoidit sitovat vapaita radikaaleja tehokkaasti laboratoriokokeissa. Tämä voi osaltaan selittää kasvin tulehdusta vähentäviä ominaisuuksia, mutta kliininen merkitys ihmisille on vielä epäselvä.
Mahansuojavaikutus
Toisin kuin puhdas asetyylisalisyylihappo, mesiangervon kukkatee tai -uute ei näyttäisi eläinkokeissa lisäävän mahavaurioita, vaan joissakin tutkimuksissa sillä on havaittu jopa limakalvoa suojaavia vaikutuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kasvi olisi täysin turvallinen kaikille.
Vaikuttavat aineet
Tutkimuksissa tärkeimmiksi yhdisteiksi on tunnistettu:
- salisylaatit (esim. metyylisalisylaatti ja salisyylialdehydi)
- flavonoidit (kversetiini, rutiini, spiraeosidi)
- tanniinit
- fenolihapot.
Kuinka vahvaa näyttö on?
Kohtalaista näyttöä
- Tulehdusta vähentävät vaikutukset laboratoriossa ja eläimillä.
Heikkoa näyttöä
- Hyödyt ihmisillä nivelkipuihin, flunssaan tai muihin sairauksiin, koska laadukkaita satunnaistettuja kliinisiä tutkimuksia on vielä vähän.
Turvallisuus
Mesiangervoa ei yleensä suositella:
- henkilöille, joilla on allergia salisylaateille tai aspiriinille
- samanaikaisesti verenohennuslääkkeiden kanssa ilman lääkärin ohjetta
- raskauden loppuvaiheessa
- pienille lapsille.
Vaikka kasvi sisältää salisylaatteja, niiden määrä ja imeytyminen poikkeavat huomattavasti lääkkeellisestä aspiriinista.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimus tukee mesiangervon perinteistä käyttöä lievien tulehdus- ja kipuoireiden hoidossa, mutta ihmisillä tehty kliininen näyttö on edelleen melko rajallista. Suurin osa vakuuttavasta tutkimuksesta perustuu laboratorio- ja eläinkokeisiin.
Mesiangervo jalkakylpy
Voit valmistaa jalkakylvyn näin:
- Ota 2–4 kourallista tuoreita mesiangervon kukintoja (tai 2–4 rkl kuivattuja).
- Kaada päälle noin 1 litra kiehuvaa vettä ja anna hautua 15–20 minuuttia.
- Siivilöi neste jalkakylpyastiaan ja lisää lämmintä vettä sopivaksi (noin 3–5 litraa yhteensä).
- Liota jalkoja 15–20 minuuttia.
Voit halutessasi yhdistää mesiangervoon myös:
- kourallisen harmaasuolaa, merisuolaa yms.
- muutaman oksan minttua tai sitruunamelissaa raikastamaan
- hieman kaurahiutaleita harsopussissa, jos iho on kuiva
Huomio: Jos olet allerginen aspiriinille (salisylaateille), mesiangervoa kannattaa välttää myös ulkoisesti. Älä käytä jalkakylpyä rikkoutuneelle iholle tai avoimiin haavoihin, ja lopeta käyttö, jos iho ärtyy.
Mesiangervon käyttäminen
Mesiangervo (Filipendula ulmaria) on monipuolinen luonnonyrtti, jonka kukissa on makea, mantelia ja vaniljaa muistuttava tuoksu. Kukintoja kerätään yleensä täydessä kukassa kuivana päivänä.
Voit tehdä siitä esimerkiksi:
- Mesiangervomehua – hauduta kukintoja kylmässä vedessä sitruunan ja sokerin kanssa. Tuloksena on raikas kesäjuoma.
- Siirappia – sopii pannukakkujen, jäätelön, marjojen ja juomien mausteeksi.
- Yrttiteetä – kuivaa kukinnot ilmavasti ja hauduta 1–2 tl kuppia kohden.
- Hyytelöä tai hilloa – mesiangervo antaa hienostuneen aromin esimerkiksi omena- tai raparperihyytelöön.
- Maustesokeria – laita kuivattuja kukkia sokeripurkkiin muutamaksi viikoksi. Sopii leivontaan.
- Etikkaa – mausta vaalea viinietikka kukinnoilla salaatinkastikkeisiin.
- Jälkiruokiin – mausta panna cotta, vanukas, jäätelö tai kermavaahto mesiangervolla.
Yksinkertainen mesiangervomehu:
- Kerää noin 20–30 kukintoa.
- Laita ne suureen astiaan kahden viipaloidun sitruunan kanssa.
- Kaada päälle 2 litraa kylmää vettä.
- Lisää noin 500–700 g sokeria.
- Anna tekeytyä jääkaapissa 12–24 tuntia.
- Siivilöi ja nauti kylmänä.
Huomio: Mesiangervo sisältää luonnostaan salisylaatteja. Jos olet allerginen aspiriinille, käytät verenohennuslääkkeitä, olet raskaana tai sinulla on tiettyjä sairauksia, sitä kannattaa käyttää varoen tai välttää.


