On hetkiä, jolloin taivas tuntuu puhuvan tavallista kovempaa.

Tänään olemme uuden kuun äärellä ja samalla osittaisen auringonpimennyksen vaikutuspiirissä. Elokuun yötaivaalla kulkevat myös Perseidit, nuo tutut tähdenlennot, jotka tuntuvat muistuttavan meitä siitä, ettei mikään pysy paikallaan.

Ja ehkä juuri nyt onkin hyvä pysähtyä hetkeksi sen äärelle, mitä tämä kaikki meissä herättää.

Viime lauantaina kuljimme Leijonaportin symbolisen kynnyksen läpi. Leijonan energia liittyy sydämeen, omaan voimaan, luovuuteen, näkyväksi tulemiseen ja siihen rohkeuteen, jolla uskallamme olla enemmän sitä, keitä todella olemme.

Portin jälkeen tulee pimennys.

Ikään kuin ensin avautuisi ovi – ja sitten hetkeksi sammutettaisiin valot.

Mitä tapahtuu, kun valo hetkeksi väistyy?

Pimennykset ovat minulle aina kiinnostavia juuri tästä näkökulmasta. Ne voivat symbolisesti nostaa esiin asioita, joita emme ole vielä täysin nähneet. Jotakin peittyy hetkeksi, jotta voisimme nähdä toisin.

Auringonpimennyksen yhteydessä tämä tuntuu erityisen puhuttelevana: Aurinko symboloi elinvoimaa, tietoisuutta, omaa keskusta ja sitä, mikä meissä haluaa säteillä.

Kun sen valo hetkeksi peittyy, voimme kysyä:

Kuka olen silloin, kun en enää näe itseäni vanhan määritelmän kautta?

Mitä minusta jää jäljelle, kun suorittaminen, odotukset ja muiden katseet väistyvät?

Ehkä juuri siinä pimeydessä alkaa näkyä jotakin aidompaa.

Uusikuu ei ole minulle lepoa – vaan luomista

Olen huomannut itsessäni vuosien mittaan jotakin kiinnostavaa.

Uuden kuun aikaan olen usein energisimmilläni.

Juuri silloin syntyy eniten ideoita. Haluan kirjoittaa, luoda, aloittaa, rakentaa ja tuoda jotakin näkymätöntä näkyväksi.

Uusikuu on pimeä, mutta minulle se ei tarkoita tyhjyyttä.

Se tarkoittaa potentiaalia.

Siinä on jotain samaa kuin siemenessä. Ulospäin katsottuna ei tapahdu juuri mitään, mutta maan alla tapahtuu paljon.

Ehkä kaikki uusi ei tarvitsekaan heti valoa.

Ehkä jotkut asiat tarvitsevat ensin pimeyden, jossa ne saavat kasvaa rauhassa.

Kuunkierto ja keho

Olen myös pohtinut paljon sitä, miten suhteemme kuunkiertoon voi muuttua elämän aikana.

Itselläni täysikuu on nuorempana tuntunut kehossa valvomisena ja levottomuutena, kun taas myöhemmin sama energia voi siirtyä uneen: täysikuu ei enää valvotakaan, vaan unet muuttuvat voimakkaiksi, symbolisiksi tai poikkeuksellisen eläviksi.

Uusikuu on puolestaan alkanut näyttäytyä toisella tavalla.

Energiapiikkinä, luovana valvomisena, inspiroitumisena ja idearikkautena.

Kun muu maailma tuntuu hiljenevän, sisälläni jokin alkaa liikkua.

Tämä saa minut ajattelemaan, ettei meidän ehkä tarvitsekaan kysyä, miltä uusikuu pitäisi tuntua.

Paljon kiinnostavampaa on kysyä:

Miltä se tuntuu minussa?

Kun keho tietää ennen mieltä

Joskus keho tietää muutoksesta ennen kuin mieli osaa nimetä sitä.

Saatamme huomata olevamme tavallista luovempia, herkistyneempiä, levottomampia tai rauhallisempia. Saatamme haluta kirjoittaa, olla yksin, liikkua, nukkua, tavata ihmisiä tai aloittaa jotakin aivan uutta.

Kaikkien ei tarvitse kokea tätä samalla tavalla.

Ehkä olennaisempaa on kuunnella omaa sykliä.

Mitä kehoni kertoo minulle juuri nyt?

Mikä minussa on päättymässä?

Mikä haluaa syntyä?

Ja mikä haluaa tulla näkyväksi seuraavassa vaiheessa?

Perseidit – viesti taivaalta

Ja sitten ovat tähdenlennot.

Perseidit kulkevat elokuun taivaalla kuin pienet välähdykset pimeydessä.

Niissä on minulle kaunis symboliikka: jokin tulee näkyväksi vain hetkeksi, mutta juuri siksi sen näkeminen tuntuu merkitykselliseltä.

Ehkä kaikkea ei ole tarkoitettu jäämään.

Ehkä jotkin asiat tulevat elämäämme vain siksi, että ne sytyttävät meissä jotakin.

Ja sitten ne palavat pois.

Tänä aikana voimme ehkä kysyä itseltämme:

Mitä olen valmis päästämään irti, jotta uudelle syntyisi tilaa?

Tästä pimennyksestä uuteen sykliin

Leijonaportin jälkeen seisomme kuin kynnyksellä.

Uusikuu antaa meille pimeän tilan.

Pimennys kutsuu katsomaan sitä, mikä ei vielä näy.

Ja Perseidit muistuttavat, että pimeässäkin voi syntyä valoa.

Minulle tämän ajan viesti ei ole niinkään se, että pitäisi pysähtyä tai tehdä enemmän.

Se on kuuntelemista.

Sen kuuntelemista, mikä on jo syntymässä sisälläni.

Sillä joskus uusi sykli ei ala siitä, että tiedämme tarkalleen, mihin olemme menossa.

Se alkaa siitä, että tunnistamme hiljaisen tunteen:

tämä ei ole enää entiseni.

Ja ehkä juuri siitä alkaa uuden luominen.

Uuden kuun energiahoito

Olen luonut tämän hetken teemojen äärelle lyhyen energiahoidon.

Sen tarkoituksena on tarjota sinulle pieni pysähtymisen ja virittäytymisen hetki uuden kuun energiaan – siihen tilaan, jossa vanhaa voidaan hellittää ja uudelle antaa tilaa syntyä.

Voit tehdä hoidon rauhassa silloin, kun sinusta tuntuu oikealta. Hoito ei ole aikariippuvainen, vaan voit ottaa sen silloin kun se tulee sinua vastaan.

Sinun ei tarvitse tietää vielä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Riittää, että annat itsellesi luvan kuunnella.

Mitä minussa haluaa syntyä nyt?

Ja ehkä tällä kertaa sinun ei tarvitse löytää vastausta.

Ehkä riittää, että annat sen alkaa.