Pujon käytön varoitukset

Pujo on voimakkaasti allergisoiva kasvi, joka voi aiheuttaa hengitystieoireita, silmien kutinaa, ihoreaktioita ja pahentaa astmaa erityisesti siitepölyaikana. Herkkien henkilöiden tulisi välttää kosketusta kasviin ja sen siitepölyyn sekä hakeutua hoitoon, jos oireet ovat voimakkaita. . Myös pujoa sisältävien suitsukkeiden savu voi ärsyttää hengitysteitä ja laukaista allergiaoireita , 

Pujo-suitsukenipun turvallinen käyttöohje

Vaihe 1: Valmistelu
Varmista, että tila on hyvin tuuletettu ja ettei lähellä ole helposti syttyviä materiaaleja. Pidä aina palamaton alusta tai kuumuutta kestävä astia suitsukenipun alla.

Vaihe 2: Sytyttäminen
Sytytä pujo-suitsukenipun pää varovasti tulitikulla tai sytyttimellä. Anna liekin palaa muutaman sekunnin ajan ja puhalla se sitten sammuksiin, jotta nippu jää vain hehkumaan ja savuttamaan kevyesti.

Vaihe 3: Käyttö
Liikuta suitsukenippua hitaasti tilassa tai esineiden ympärillä, pitäen sitä koko ajan turvallisen etäisyyden päässä tekstiileistä, hiuksista ja muista syttyvistä pinnoista. Voit ohjata savua kädellä tai suljetulla viuhkalla.

Vaihe 4: Sammuttaminen
Paina suitsukenipun hehkuva pää tukevasti palamattomaan astiaan, hiekkaan tai suolaan, kunnes hehku lakkaa kokonaan. Älä koskaan jätä suitsukenippua palamaan ilman valvontaa.

Turvallisuus
Käytä pujo-suitsukenippua aina varoen, lyhyitä aikoja kerrallaan ja hyvin tuuletetussa tilassa. Jos tunnet ärsytystä hengitysteissä tai silmissä, lopeta käyttö ja tuuleta tila huolellisesti.

Pujon turvallinen käyttö jalkakylvyissä

Pujon jalkakylpy rentouttaa väsyneitä jalkoja ja vilkastuttaa verenkiertoa, kun sitä käytetään oikein. 

• väsyneiden ja rasittuneiden jalkojen virkistämiseen
• jalkojen lämmittämiseen kylmällä säällä
• lihasjännityksen lievittämiseen
• rentoutumiseen ennen nukkumaanmenoa.

Näin valmistat pujojalkakylvyn

Voit tehdä kylvyn esimerkiksi näin:

1. Ota noin 30–50 g kuivattua pujoa (tai 1–2 kourallista tuoretta).
2. Kaada päälle noin 1–2 litraa kiehuvaa vettä.
3. Anna hautua 15–20 minuuttia.
4. Siivilöi ja kaada uute jalkakylpyveteen.
5. Liota jalkoja 10–20 minuuttia miellyttävän lämpimässä vedessä.

Varovaisuus

• Jos olet allerginen pujon siitepölylle tai muille asterikasveille (esimerkiksi päivänkakkara, kamomilla tai kehäkukka), pujojalkakylpy voi aiheuttaa iho-oireita.
• Älä käytä kylpyä rikkoutuneelle tai tulehtuneelle iholle.
• Jos ilmenee kutinaa, kirvelyä tai ihottumaa, lopeta käyttö.

Monet yrttiperinteet yhdistävät pujon myös puhdistautumiseen ja rentoutumiseen. Tällaiset käyttötavat perustuvat kulttuuriperinteisiin enemmän kuin lääketieteelliseen näyttöön, mutta monet kokevat lämpimän yrttijalkakylvyn miellyttäväksi riippumatta käytetystä kasvista.

Pujoon liittyviä loitsuja ja loruja

Pujoon liittyy runsaasti suomalaista ja pohjoiseurooppalaista kansanperinnettä. Sitä pidettiin suojelevana kasvina, joka karkotti pahaa, vahvisti kulkijaa ja puhdisti sekä ihmistä että kotia. Monet loitsut ovat säilyneet vain katkelmina, ja ne ovat nykyisin osa kansanrunoutta ja kulttuuriperintöä.

Tässä muutamia vanhaa kansanperinnettä mukailevia esimerkkejä:

"Pujo, vanha voimallinen,
maan emoinen kasvatti,
vie väsymys vedenvieriin,
huoli tuulen kuljetettavaksi,
anna askel kevyt jälleen."

Perinteinen kylpy- tai saunaloitsu:

"Pujo polun vartijana,
yrtti vanha, maan väestä.
Pese pois paha ja paino,
jätä voima kulkijalle."

Jalkakylvyn yhteydessä on voitu lausua yksinkertaisesti:

"Mikä maasta tullut on,
se maahan murheeni vie.
Pujo puhdistaa polkuni,
keventää kulkijan tien."

Monet aidot suomalaiset loitsut ovat peräisin 1800-luvulla kerätyistä kansanrunoista, erityisesti Suomen Kansan Vanhat Runot -kokoelmasta. Niissä pujo mainitaan esimerkiksi yrttinä, joka torjuu tauteja ja pahaa väkeä. Varsinaisia "pujoloitsuja" on kuitenkin säilynyt vähemmän kuin esimerkiksi katajaan, pihlajaan tai saunaan liittyviä loitsuja.

Eräs tunnettu vanha yrttien ylistys kuuluu:

"Terve puu, terve maa,
terve kaikki kasvut luonnon.
Anna yrttien apusi,
luonnon lempeä voimaa."

Nykyään monet, jotka käyttävät pujoa rituaaleissa tai jalkakylvyissä, lausuvat myös itse kirjoittamiaan sanoja luonnon kunnioittamisen hengessä. Se jatkaa vanhaa kansanperinnettä, jossa loitsut eivät aina olleet kiinteitä tekstejä vaan tilanteeseen sovitettuja runomittaisia rukouksia.