Pietaryrtti – Suomen vanha rohdoskasvi ja luonnon oma keltainen nappikukka

Kun loppukesällä tiet ja niityt hehkuvat kirkkaankeltaisina, monen katse kiinnittyy pietaryrttiin. Minulle se on aina ollut ennen kaikkea nappikukka – nimi, joka kuvaa täydellisesti sen pieniä, napinmuotoisia kukkia.

Vaikka nykyään pietaryrtti mielletään tavalliseksi tienvarsikasviksi, sen historia on kaikkea muuta kuin tavallinen. Pietaryrtti on yksi Euroopan vanhimmista hyötykasveista, jonka tarina ulottuu antiikin ajoista suomalaisiin maatiloihin asti.

Kasvi, joka matkusti ihmisen mukana

Pietaryrtti ei todennäköisesti ollut alun perin osa Suomen luonnonvaraista kasvistoa. Sen uskotaan saapuneen tänne keskiajalla luostarien ja kauppareittien mukana. Luostareissa sitä viljeltiin lääkekasvina, ja vähitellen se levisi myös talonpoikien pihoihin ja lopulta luontoon.

Nykyään kasvi kasvaa niin yleisesti, että sen ulkomaista alkuperää on vaikea edes ajatella.

Ennen vanhaan lähes jokaisella kasvilla oli tehtävä

Pietaryrtti ei ollut pelkkä koriste. Se oli monikäyttöinen hyötykasvi.

Sitä käytettiin:

• hyönteisten ja loisten (mm. kirput, madot, syyhy)  karkottamiseen,

• vaatteiden ja vuodevaatteiden suojana,

• kotieläinten hoidossa,

• kansanlääkinnässä,

• sekä joskus myös mausteena.

Ennen nykyaikaisia torjunta-aineita voimakkaasti tuoksuvat kasvit olivat tärkeä osa arkea. Pietaryrtin tuoksu karkotti kirppuja, koita ja muita tuholaisia, minkä vuoksi sitä ripustettiin aittoihin ja aseteltiin vuoteisiin.

Miksi pietaryrtti tuoksuu niin voimakkaalta?

Pietaryrtin tunnistaa helposti sen aromaattisesta, hieman kamferimaisesta tuoksusta.

Kasvi valmistaa eteerisiä öljyjä, jotka toimivat luonnollisena puolustuskeinona. Ne suojaavat sitä kasvinsyöjiltä ja osaltaan myös mikrobeilta. Sama ominaisuus teki siitä vuosisatojen ajan arvostetun hyötykasvin.

Se, mikä ihmisen nenään tuoksuu raikkaalta ja yrttiseltä, on monille hyönteisille merkki siitä, että kasvia kannattaa välttää.

Arvostetusta rohdoksesta perinnekasviksi

Pietaryrttiä käytettiin Euroopassa lähes kahden vuosituhannen ajan monenlaisiin tarkoituksiin. Vasta 1800–1900-luvuilla kemiallinen tutkimus osoitti, että kasvi sisältää muun muassa tujonia, jonka vuoksi sitä ei enää pidetä turvallisena lääkekasvina.

Tämä ei kuitenkaan vähennä sen kulttuurihistoriallista arvoa, päinvastoin.

Pietaryrtti kertoo ajasta, jolloin ihmiset oppivat luonnosta tarkkailemalla. Kasvin hyödylliset ominaisuudet huomattiin ilman laboratorioita: se karkotti hyönteisiä, säilyi pitkään ja oli helposti kasvatettava. Näistä havainnoista syntyi vuosisatoja kestänyt käyttöhistoria.

Muutama yllättävä fakta

• Pietaryrtin kukka ei oikeastaan ole yksi kukka, vaan mykerö, joka koostuu kymmenistä pienistä kukista.

• Englannissa siitä valmistettiin ennen pääsiäisen aikaan tansy cake -nimistä leivonnaista, huom. entisaikojen tansy cake poikkeaa nykyaikaisesta versiosta.

• Keskiajalla sitä kasvatettiin lähes jokaisessa luostaripuutarhassa.

• Jokainen pietaryrtti ei ole kemiallisesti samanlainen – eri kasviyksilöiden eteeristen öljyjen koostumus voi vaihdella huomattavasti.

• Suomessa monet tuntevat kasvin paremmin nimellä nappikukka.

Miksi pietaryrtti kiehtoo edelleen?

Ehkä juuri siksi, että siinä yhdistyvät luonnon kauneus, pitkä historia ja ihmisen kekseliäisyys.

Kun katsoo loppukesän keltaisia nappimaisia kukkia, näkee samalla palan suomalaista kulttuurihistoriaa. Kasvi, joka oli joskus tärkeä osa jokapäiväistä elämää, kasvaa edelleen samoilla tienvarsilla – muistuttamassa siitä, kuinka läheinen suhde ihmisellä ja luonnolla ennen oli.

Minulle pietaryrtti on edelleen ennen kaikkea nappikukka. Lapsuudesta tuttu kasvi, jonka taakse kätkeytyy yllättävän pitkä ja kiehtova tarina.

Tänä kesänä on muuten poikkeuksellisen upea pietaryrttikesä, ainakin täällä tuntuu pietaryrtti kukkivan todella runsaasti.

Mille pietaryrtti tuoksuu sinun mielestäsi?