Jauhosavikka (Jauhosavikka) on yksi ravinteikkaimmista Suomessa luonnonvaraisena kasvavista lehtivihanneksista. Sen hyödyt liittyvät ennen kaikkea ravintosisältöön, helppoon saatavuuteen ja monipuolisuuteen.

1. Runsaasti ravintoa

Nuoret lehdet sisältävät muun muassa:

• C-vitamiinia
• A-vitamiinin esiasteita (karotenoideja)
• K-vitamiinia
• folaattia
• rautaa
• kalsiumia
• magnesiumia
• kaliumia

Lehtien kivennäisainepitoisuudet ovat usein suurempia kuin monilla viljellyillä salaattikasveilla.

2. Hyvä proteiinin lähde lehtivihannekseksi

Jauhosavikan lehdet sisältävät melko paljon proteiinia verrattuna useimpiin lehtivihanneksiin. Vaikka se ei korvaa palkokasveja tai eläinperäistä proteiinia, se on poikkeuksellisen proteiinipitoinen vihreä kasvi.

Myös siemenet sisältävät huomattavasti proteiinia ja tärkkelystä.

3. Runsaasti kuitua

Kuitu tukee:

• suoliston toimintaa
• kylläisyyden tunnetta
• suoliston hyödyllistä mikrobistoa.

4. Antioksidantteja

Kasvissa on useita antioksidantteja, kuten:

• flavonoideja
• fenolisia yhdisteitä
• karotenoideja.

Nämä auttavat suojaamaan soluja hapetusstressiltä. Tutkimuksia tehdään edelleen, eikä kaikkia mahdollisia terveysvaikutuksia vielä tunneta.

5. Erinomainen villivihannes

Jauhosavikka:

• kasvaa lähes koko Suomessa
• ei yleensä vaadi viljelyä
• tuottaa runsaasti syötävää
• uusiutuu nopeasti, kun latvoja kerätään.

Siksi se on yksi helpoimmin hyödynnettävistä luonnonkasveista.

6. Monipuolinen keittiössä

Nuoria lehtiä voi käyttää:

• pinaatin tapaan
• pestoon
• piirakoihin
• munakkaisiin
• pastaan
• keittoihin
• smoothieihin
• wokkeihin.

Siemeniä voi:

• keittää puuroksi
• lisätä leipätaikinaan
• jauhaa jauhoksi muiden jauhojen joukkoon.

7. Hyödyllinen luonnolle

Jauhosavikka tarjoaa ravintoa monille hyönteisille ja linnuille. Sen siemenet ovat esimerkiksi joidenkin peippolintujen ravintoa, ja kasvi toimii osana monimuotoista peltoluontoa.

Huomioitavaa

Hyödyistä huolimatta muutama asia kannattaa pitää mielessä:

• Se sisältää oksaalihappoa, kuten pinaatti ja suolaheinä. Suuret määrät eivät sovi kaikille, erityisesti jos on taipumusta munuaiskiviin. Ryöppäys vähentää oksalaattien määrää.
• Kerää kasveja vain puhtailta kasvupaikoilta, sillä ne voivat kerätä nitraatteja ja ympäristön epäpuhtauksia.
• Nuoret lehdet ovat maukkaimpia ja ravintoarvoltaan parhaimmillaan.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että jauhosavikka on ravintoarvoltaan erinomainen villivihannes: se tarjoaa runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita, kuitua ja antioksidantteja, on helppo löytää luonnosta ja sopii moniin ruokiin. Juuri siksi sitä on käytetty ravintona vuosituhansien ajan eri puolilla Euraasiaa.

Miten sitä käytettiin?

Keskiajalta 1800-luvulle eri puolilla Eurooppaa jauhosavikkaa käytettiin erityisesti maaseudulla.

Iho-ongelmiin

Tuoreita lehtiä murskattiin ja asetettiin:

• hyönteisten pistoihin
• pieniin haavoihin
• hiertymiin
• lieviin ihotulehduksiin.

Ajateltiin, että viileä lehtikääre rauhoittaa ihoa. On mahdollista, että osa helpotuksesta tuli yksinkertaisesti kosteasta ja viilentävästä hauteesta.

Ruoansulatukseen

Lehtiä syötiin keväällä runsaina annoksina.

Niiden uskottiin:

• "avaavan vatsaa"
• helpottavan ummetusta
• puhdistavan elimistöä talven jälkeen.

Nykyään nämä vaikutukset selittyvät ainakin osittain sillä, että lehdet sisältävät runsaasti kuitua ja vettä.

Virtsanerityksen lisääminen

Joissakin vanhoissa eurooppalaisissa yrttikirjoissa jauhosavikka mainitaan lievästi virtsaneritystä lisäävänä kasvina.

Tätä käyttöä ei kuitenkaan ole vahvistettu nykyaikaisissa kliinisissä tutkimuksissa.

Nivelkivut

Lämpimiä lehtihauteita käytettiin joskus:

• kipeisiin niveliin
• turvonneisiin kohtiin
• lihassärkyihin.

Tämä oli melko tavallista monien vihreiden kasvien kohdalla, eikä juuri jauhosavikalla ollut tässä erityisasemaa.

Mitä vanhat yrttikirjat sanovat?

Keskiaikaisissa ja varhaismodernin ajan eurooppalaisissa yrttikirjoissa jauhosavikka esiintyy silloin tällöin, mutta ei pääroolissa. Esimerkiksi englantilainen yrttitieteilijä Nicholas Culpeper kirjoitti 1600-luvulla jauhosavikasta (white goosefoot), että sen lehtiä käytettiin tulehdusten rauhoittamiseen ja vatsan toiminnan tukemiseen. Tuon ajan yrttikirjat perustuivat kuitenkin osin antiikin lääketieteeseen ja kansanperinteeseen, eivät nykyaikaiseen tutkimukseen.

Suomessa

Suomalaisessa kansanlääkinnässä jauhosavikka ei noussut yhtä merkittäväksi kuin esimerkiksi:

• Nokkonen
• Siankärsämö
• Piharatamo
• Kataja.

Se tunnettiin Suomessa ennen kaikkea ravintona ja rehukasvina.

Mitä tutkimus sanoo nykyään?

Laboratoriotutkimuksissa jauhosavikasta on löydetty yhdisteitä, joilla on havaittu esimerkiksi:

• antioksidanttisia ominaisuuksia
• mikrobien kasvua hillitseviä vaikutuksia
• tulehdusreaktioita vaimentavaa aktiivisuutta koeolosuhteissa.

On kuitenkin tärkeää erottaa laboratoriotutkimukset kliinisestä näytöstä: tällä hetkellä ei ole riittävää tutkimusnäyttöä, jonka perusteella jauhosavikkaa voitaisiin suositella lääkkeeksi tai hoitokeinoksi ihmisille.

Tämä tekee siitä kiinnostavan esimerkin kasvista, joka on kulkenut kansanlääkinnän, ravintokäytön ja nykyisen tieteellisen tutkimuksen rajapinnoilla.  

Jauhosavikka tunnettiin Euroopassa vaatimattomana "kotirohtona", mutta sen tärkein merkitys on kautta historian ollut ravintokasvina eikä lääkekasvina. 

Hiidettären blogin uusia mielenkiintoisia aiheita

Lue uutuuksista ensimmäisten joukossa!