Siankärsämön historiaa

Historia rohtona

Antiikin aika

Kasvin tieteellinen nimi Achillea viittaa Achilles-sankariin. Tarun mukaan kentauri Chiron opetti Akhilleuksen käyttämään siankärsämöä haavojen hoitoon, ja Akhilleus paransi sillä sotilaidensa vammoja.

Vaikka kyse on myytistä, kasvin käyttö haavojen hoidossa tunnettiin jo antiikin lääkäreiden keskuudessa.

Keskiaika

Keskiajalla siankärsämö oli luostaripuutarhojen vakiokasvi. Sitä käytettiin esimerkiksi:

• haavojen puhdistamiseen
• verenvuodon tyrehdyttämiseen
• ruoansulatuksen tukemiseen
• kuumeeseen
• vilustumisoireisiin

Kasvi esiintyy useissa keskiaikaisissa rohdoskirjoissa.

Suomen kansanlääkinnässä

Suomessa siankärsämö oli lähes jokaisen talon lääkekasvi.

Sillä hoidettiin muun muassa:

• pieniä haavoja ja naarmuja
• nenäverenvuotoa
• vatsavaivoja
• kuukautiskipuja
• vilustumista
• hammassärkyä (esimerkiksi pureskelemalla lehtiä)

Haavoihin saatettiin asettaa tuoreita murskattuja lehtiä tai valmistaa kasvin keitteestä kääreitä.

Mitä nykyinen tutkimus sanoo?

Nykyanalyysien perusteella siankärsämö sisältää useita biologisesti aktiivisia yhdisteitä, kuten:

• flavonoideja
• seskviterpeenilaktoneita
• eteerisiä öljyjä
• tanniineja

Näillä yhdisteillä on laboratoriotutkimuksissa havaittu esimerkiksi:

• lieviä tulehdusta hillitseviä vaikutuksia
• antioksidanttisia ominaisuuksia
• sileää lihasta rentouttavia vaikutuksia, jotka voivat helpottaa ruoansulatuskanavan kouristuksia

Perinteistä käyttöä tukee jonkin verran tutkimusnäyttö erityisesti lievien ruoansulatusvaivojen osalta, mutta monista historiallisista käyttötavoista ei ole vahvaa kliinistä näyttöä ihmisillä. Siksi siankärsämöä pidetään nykyään ensisijaisesti perinteisenä rohdoskasvina eikä varsinaisena lääkkeenä

Siankärsämösuitsuke

Siankärsämösuitsukenippu

Siankärsämöstä voi tehdä suitsukenippuja (yrttinippuja), joita poltetaan tuoksun vuoksi tai käytetään osana erilaisia rituaaleja. Perinne tunnetaan monissa Euroopan maissa, vaikka se ei ole ollut Suomessa yhtä yleinen kuin esimerkiksi saunavihdat tai yrttien kuivaaminen rohdoskäyttöön.

Tarvikkeet

• Tuoretta siankärsämöä, mieluiten juuri kukinnan alkaessa kerättyä.
• Puuvilla- tai muuta luonnonkuitu lankaa (vältä synteettisiä naruja).
• Sakset.

Näin teet suitsukenipun

1. Kerää kasvit

Valitse terveitä varsia, joissa on:

• kukintoja
• lehtiä
• noin 20–30 cm vartta

Kerää mieluiten kuivalla säällä sen jälkeen, kun aamukaste on haihtunut.

2. Tee pieni nippu

Asettele noin 10–20 vartta yhteen. Nipun kannattaa olla melko ilmava – liian paksu nippu kuivuu helposti epätasaisesti ja voi homehtua.

3. Sido

Kierrä lanka tiukasti varren tyvestä.

Jatka lankaa spiraalina kohti kukintoja ja takaisin alas. Solmi lopuksi hyvin.

Huomaa, että kasvit kutistuvat kuivuessaan, joten sidonnan kannattaa olla melko napakka.

4. Kuivaa

Ripusta nippu:

• ylösalaisin
• kuivaan
• ilmavaan
• varjoisaan paikkaan

Kuivuminen kestää yleensä 1–3 viikkoa. Voit myös kuivata kuivurissa tai kiertoilmauunissa.

Käyttö

Jos haluat käyttää nippua suitsukkeena:

• Sytytä kärki hetkeksi.
• Sammuta liekki niin, että nippu jää kytemään.
• Anna savun levitä tilaan.
• Sammuta nippu lopuksi painamalla kytevä pää esimerkiksi hiekkaan tai palamattomaan astiaan.

Käytä aina palamatonta alustaa ja huolehdi hyvästä ilmanvaihdosta. Älä jätä kytevää nippua valvomatta.

Tuoksu

Siankärsämön savu on yleensä:

• yrttinen
• hieman kitkerä
• mausteinen
• hienovaraisen kukkainen

Monet sitovat samaan nippuun myös muita yrttejä, kuten laventelia, rosmariinia tai katajan oksia, jolloin tuoksusta tulee moniulotteisempi.

Jos tarkoituksesi on käyttää nippuja rentoutumiseen tai tuoksuna, pieni ja ilmava nippu toimii usein paremmin kuin suuri ja tiukasti sidottu, sillä se kytee tasaisemmin ja tuottaa vähemmän savua.

Siankärsämösuitsukkeisiin liittyvät uskomukset

Yleisimmät siankärsämösuitsukkeisiin liitetyt uskomukset

1. Puhdistava savu

Siankärsämön savun uskottiin puhdistavan taloa, saunaa tai ihmistä huonosta energiasta, riidoista tai sairauden jättämästä "raskaudesta".

Ajatus: savu vie pois sen, mikä ei enää kuulu tilaan.

2. Suojelu pahaa vastaan

Monissa eurooppalaisissa perinteissä siankärsämöä pidettiin suojakasvina. Poltettuna sen uskottiin torjuvan:

• pahaa silmää

• kateutta

• noituutta

• vahingollisia henkiä

• epäonnea

3. Rajojen vahvistaminen

Kasvia käytettiin joskus rituaaleissa, joiden tarkoitus oli vahvistaa kodin tai ihmisen rajoja. Siksi siankärsämösavua saatettiin kierrättää:

• ovilla

• ikkunoilla

• navetassa

• saunassa

• uuden kodin ympärillä

4. Rauhoittuminen ja keskittyminen

Nykyisessä yrtti- ja meditaatioperinteessä siankärsämön uskotaan auttavan:

• rauhoittumaan

• maadoittumaan

• keskittymään

• meditoimaan

• käsittelemään tunteita

Moni kuvaa tuoksua "maanläheiseksi" ja "selkeyttäväksi", vaikka kokemus on hyvin yksilöllinen.

5. Naisten yrtti

Joissakin kansanperinteissä siankärsämö yhdistettiin naiseuteen, kuukiertoon ja intuitioon. Sitä käytettiin rituaaleissa, joiden uskottiin tukevan:

• hedelmällisyyttä

• naisten terveyttä

• unien näkemistä

• ennustamista

Miksi juuri siankärsämö?

Kasvin voimakas tuoksu, sitkeys ja pitkä rohdoshistoria tekivät siitä monille kansoille "vahvan kasvin". Kun kasvia käytettiin haavoihin, kuumeeseen ja suojelukseen, sille alkoi kertyä myös symbolinen maine parantavana ja varjelevana yrttinä.

Mitä tästä kannattaa ajatella?

Historiallisesti ihmiset ovat aidosti uskoneet siankärsämösavun suojelevaan ja puhdistavaan voimaan.

Nykytieteen näkökulmasta voidaan sanoa, että:

• siankärsämö sisältää aromaattisia yhdisteitä, jotka antavat sille tunnusomaisen tuoksun

• suitsukkeen polttaminen voi vaikuttaa tunnelmaan ja koettuun rentoutumiseen

• yliluonnollisista suoja- tai puhdistusvaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä

Suomalaisessa kansanperinteessä

Jos haluaa tiivistää suomalaisen perinteen ytimeen, siankärsämöä pidettiin ennen kaikkea "suojelevana ja parantavana yrttinä" – kasvina, joka auttoi sekä ruumiin että kodin hyvinvointia.

Siankärsämöjalkakylpy

Siankärsämöjalkakylpy on vanha kansanlääkinnän ja yrttiterapian hoitomuoto, jota on käytetty erityisesti Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa. Tunnettu saksalainen yrttiasiantuntija Maria Treben teki siitä myös laajalti tunnetun 1900-luvulla, ja monet nykyiset ohjeet perustuvat hänen suosituksiinsa. Osa väitetyistä vaikutuksista perustuu perinteeseen eikä niitä ole vahvistettu laadukkaissa kliinisissä tutkimuksissa.

Näin valmistat siankärsämöjalkakylvyn

Tarvitset:

• noin 50–100 g kuivattua siankärsämöä (tai noin 100–200 g tuoretta)
• 2–3 litraa kiehuvaa vettä
• jalkakylpyastian
• lämmintä vettä

Valmistus:

1. Kaada kiehuva vesi yrttien päälle.
2. Anna hautua kannen alla 15–20 minuuttia.
3. Siivilöi hauduke.
4. Kaada hauduke jalkakylpyastiaan.
5. Lisää lämmintä vettä niin, että lämpötila on miellyttävä (noin 37–40 °C).
6. Liota jalkoja 15–30 minuuttia.

Halutessasi voit pitää pyyhkeen jalkojen ja nilkkojen ympärillä, jotta lämpö säilyy paremmin.

Mitä vaikutuksia jalkakylvyillä on perinteisesti uskottu olevan?

Perinteisessä yrttilääkinnässä siankärsämöjalkakylpyjen on uskottu:

• vilkastuttavan ääreisverenkiertoa
• lämmittävän kylmiä jalkoja
• rentouttavan koko kehoa
• helpottavan jalkojen väsymystä pitkän päivän jälkeen
• pehmentävän kovettumia ja kuivaa ihoa
• vähentävän hikoilua ja epämiellyttävää hajua
• rauhoittavan lieviä ihoärsytyksiä

Moni kokee jo pelkän lämpimän jalkakylvyn rentouttavaksi, joten osa vaikutuksesta voi liittyä lämpöön ja rauhalliseen hetkeen, ei pelkästään itse yrttiin.

Kansanperinteen uskomukset

Siankärsämöön liitettiin myös laajempia käsityksiä kehon hyvinvoinnista. Sen uskottiin esimerkiksi:

• "vetävän kylmyyttä pois" kehosta
• tasapainottavan elimistön toimintaa
• vahvistavan vastustuskykyä
• edistävän paranemista sairauksien jälkeen
• palauttavan voimia uupuneelle

Nämä ovat perinteisiä uskomuksia, joille ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä.

Mitä tutkimus sanoo?

Siankärsämö sisältää yhdisteitä, joilla on laboratoriotutkimuksissa havaittu muun muassa:

• lieviä tulehdusta hillitseviä ominaisuuksia
• antioksidanttista vaikutusta
• antimikrobista aktiivisuutta joitakin bakteereja ja sieniä vastaan

Ei kuitenkaan ole vahvaa kliinistä näyttöä siitä, että siankärsämöjalkakylvyt esimerkiksi parantaisivat verenkiertoa merkittävästi tai hoitaisivat sairauksia. Sen sijaan lämmin jalkakylpy itsessään voi lisätä pintaverenkiertoa, rentouttaa lihaksia ja tuntua miellyttävältä.

Milloin niitä kannattaa välttää?

Jalkakylpyä ei yleensä suositella, jos:

• olet allerginen asterikasveille (esimerkiksi pujolle tai kamomillalle)
• jaloissa on avoimia tai tulehtuneita haavoja
• sinulla on vaikea laskimo- tai valtimoverenkierron häiriö tai pitkälle edennyt diabetes, jolloin kuumat jalkakylvyt voivat olla haitallisia – tällöin kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Monille siankärsämöjalkakylpy on ennen kaikkea rentouttava iltarutiini: lämmin vesi, yrttien mieto tuoksu ja rauhallinen hetki voivat yhdessä auttaa palautumaan, vaikka kaikkia perinteisiä terveysväitteitä ei ole voitu tieteellisesti osoittaa.