Kuolemattomuuden yrtti 

Kuolemattomuuden yrtti – mikä se on?

Kuolemattomuuden yrtti, eli Gynostemma pentaphyllum, tunnetaan maailmalla nimellä Jiaogulan. Se on köynnöskasvi, joka kuuluu kurkkukasvien heimoon ja kasvaa luonnonvaraisena Kiinan, Japanin ja Kaakkois-Aasian vuoristoalueilla.

Kasvin tieteellinen nimi kertoo paljon sen ulkonäöstä. Pentaphyllum tarkoittaa "viisilehtistä", sillä lehti muodostuu tavallisesti viidestä lehdykästä. Nimi Gynostemma viittaa kasvin kukkien rakenteeseen.

Vaikka kasvia kutsutaan kuolemattomuuden yrtiksi, nimi ei tarkoita kirjaimellista kuolemattomuutta. Se kuvastaa ennen kaikkea pitkää, tervettä ja elinvoimaista elämää.

Kasvin historia

Jiaogulania on käytetty Kiinassa vuosisatojen ajan ravintona ja rohdoskasvina. Se ei kuulunut varhaisimpiin keisarillisiin lääkekasveihin kuten ginseng, vaan oli pitkään tavallisen kansan kasvi.

Vuoristokylissä sen nuoria versoja syötiin vihanneksena ja lehdistä valmistettiin päivittäistä yrttiteetä. Kasvin käyttö siirtyi sukupolvelta toiselle osana paikallista elämäntapaa.

1970-luvulla kiinalaiset tutkijat kiinnostuivat kasvista, kun havaittiin, että eräillä vuoristoalueilla, joissa jiaogulania käytettiin runsaasti, eli poikkeuksellisen paljon iäkkäitä ihmisiä. Tästä alkoi myös kasvin nykyaikainen tutkimus.

Kuolemattomuuden yrtin uskomukset

Kasviin liittyy runsaasti kiehtovia tarinoita.

Perinteisessä kiinalaisessa ajattelussa jiaogulanin uskottiin vahvistavan elämänenergiaa eli qiä. Sen ajateltiin lisäävän kestävyyttä, tukevan palautumista ja auttavan säilyttämään kehon luonnollisen tasapainon.

Monissa vuoristokylissä uskottiin, että päivittäin nautittu jiaogulan-tee oli yksi pitkäikäisyyden salaisuuksista. Tämän vuoksi kasvi sai myöhemmin länsimaissa nimen "Herb of Immortality" eli kuolemattomuuden yrtti.

Nykyisin tiedetään, että pitkäikäisyyteen vaikuttavat monet tekijät: ruokavalio, liikunta, vähäinen stressi, yhteisöllisyys, puhdas ympäristö ja perimä. Jiaogulan saattoi olla yksi osa tätä kokonaisuutta, mutta ei yksin selittänyt ilmiötä.

Mitä tutkimukset kertovat?

Viime vuosikymmeninä jiaogulania on tutkittu runsaasti.

Kasvin tärkeimmät yhdisteet ovat gypenosidit, jotka kuuluvat triterpeenisaponiineihin. Ne muistuttavat rakenteeltaan ginsengin sisältämiä ginsenosideja, minkä vuoksi kasveja verrataan usein toisiinsa.

Tutkimuksissa on havaittu, että jiaogulan voi:

• tukea normaalia rasva-aineenvaihduntaa
• vaikuttaa myönteisesti verensokerin säätelyyn
• sisältää antioksidanttisia yhdisteitä
• vaikuttaa tulehdusreaktioiden säätelyyn
• tukea elimistön energiatasapainoa.

Vaikka tulokset ovat lupaavia, tutkimusnäyttö ei tällä hetkellä osoita, että kasvi hidastaisi ikääntymistä tai pidentäisi ihmisen elinikää. Tarvitaan edelleen laadukkaita pitkäaikaistutkimuksia.

Kuolemattomuuden yrtti ravintona

Moni yllättyy kuullessaan, että jiaogulan ei ole pelkästään rohdos vaan myös ruokakasvi.

Nuoria lehtiä voi syödä sellaisenaan, lisätä salaatteihin, smoothieihin, voileiville tai käyttää muiden yrttien tapaan ruoanlaitossa.

Lehtien maku on aluksi mieto, mutta pureskeltaessa niihin kehittyy makeahko jälkimaku, jota on verrattu lakritsiin tai miedosti stevian kaltaiseen makeuteen.

Tuoreiden lehtien maku on yleensä:

• aluksi mieto ja hieman yrttinen
• pureskeltaessa usein yllättävän makea, jopa lakritsia tai stevian kaltaista jälkimakua muistuttava
• hieman kitkerä vanhemmissa lehdissä.

Monet jiaogulania kasvattavat syövät päivittäin muutaman lehden suoraan kasvista.

Voit käyttää lehtiä esimerkiksi:

• salaatissa
• smoothieissa
• voileivän päällä muiden vihannesten tapaan
• yrttisekoituksissa
• sellaisenaan pureskellen.

Kuinka paljon?

Koska pitkäaikaisesta päivittäisestä käytöstä suurina määrinä ei ole paljon tutkimusta, kannattaa aloittaa maltillisesti. Esimerkiksi:

• 5–10 tuoretta lehteä päivässä on monille kohtuullinen määrä kokeiluun.
• Jos elimistösi sietää niitä hyvin, voit käyttää niitä enemmänkin osana ruokavaliota.

Hyvin suuret määrät voivat joillekin aiheuttaa vatsavaivoja, kuten ilmavaivoja tai löysää vatsaa.

Kannattaako nuoret vai vanhat lehdet?

Nuoret lehdet ovat yleensä paras valinta:

• pehmeämpi rakenne
• makeampi maku
• vähemmän kitkeryyttä.

Vanhemmat lehdet sopivat usein paremmin kuivattaviksi teeksi.

Muutama huomio

Jos käytät verenohennus-, diabetes- tai verenpainelääkkeitä, jiaogulanin säännöllisestä käytöstä kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, koska sillä saattaa olla yhteisvaikutuksia joidenkin lääkkeiden kanssa.

Muuten terveelle aikuiselle satunnainen tuoreiden lehtien syöminen on yleisesti pidetty turvallisena. Jos kasvatat kasvin itse ilman torjunta-aineita, voit yleensä poimia lehdet suoraan kasvista ja huuhdella ne kevyesti ennen syömistä.

Kuolemattomuudenyrttitee

Yleisin käyttötapa on edelleen tee.

Jiaogulan - teelle ei ole virallista tai lääketieteellisesti vahvistettua annostusta, mutta perinteisessä käytössä ja valmistajien ohjeissa määrät ovat melko samanlaisia.

Tuoreista lehdistä

• noin 10–15 tuoretta lehteä (tai pieni kourallinen, noin 3–5 g)
• 2,5–3 dl kuumaa vettä (noin 85–95 °C)
• hauduta 5–10 minuuttia.

Kuivatuista lehdistä

• 1–2 teelusikallista (noin 1–2 g)
• 2,5 dl kuumaa vettä
• hauduta 5–10 minuuttia.

Jos haluat voimakkaamman teen, voit käyttää hieman enemmän lehtiä tai pidentää haudutusaikaa 10–15 minuuttiin.

Voiko samoja lehtiä käyttää uudelleen?

Kyllä. Jiaogulanin lehdet kestävät usein 2–3 haudutuskertaa. Ensimmäinen haudutus on yleensä miedoin, toinen voi olla jopa maukkaampi, ja kolmannen jälkeen maku alkaa hiipua.

Kuinka paljon päivässä?

Perinteisessä käytössä tavallinen määrä on:

• 1–3 kupillista päivässä.

Tutkimuksissa käytetyt määrät ovat vaihdelleet paljon, mutta ne vastaavat usein noin 2–6 grammaa kuivattuja lehtiä vuorokaudessa tai niistä valmistettuja uutteita.

Kannattaako juoda illalla?

Tämä riippuu ihmisestä. Jiaogulan ei sisällä kofeiinia, mutta osa ihmisistä kokee sen virkistävän tai lisäävän vireyttä. Toisille se taas on rentouttava. Jos kokeilet sitä ensimmäistä kertaa, voi olla hyvä aloittaa aamulla tai päivällä ja seurata, miten se vaikuttaa sinuun.

Käytännön vinkki

Jos kasvatat jiaogulania itse, aloita mieluummin miedolla haudutuksella:

• 1 teelusikallinen kuivattuja lehtiä tai noin 10 tuoretta lehteä / 2,5 dl vettä.

Maista ja säädä seuraavilla kerroilla. Jiaogulanin maku on luonnostaan hieman makeahko, joten monet eivät tarvitse siihen lainkaan hunajaa tai sokeria. Jos lehdet ovat hyvin nuoria, tee on yleensä pehmeämpää; vanhemmista lehdistä tulee hieman voimakkaampi ja yrttisempi juoma.

Monelle tee on muodostunut rauhalliseksi päivittäiseksi hyvinvointirituaaliksi.

Uutteet

Jiaogulanista voidaan valmistaa myös alkoholiuutteita, glyseriiniuotteita sekä vahvoja vesiuutteita.

Kotiuutteiden vahvuus vaihtelee aina kasvin kasvupaikan, sadonkorjuun ja valmistustavan mukaan. Tutkimuksissa käytetään yleensä standardoituja uutteita, joiden gypenosidipitoisuus tunnetaan tarkasti.

Jalkakylvyt ja ulkoinen käyttö

Vaikka tutkimusta on vähän, monet käyttävät jiaogulania myös ulkoisesti.

Kuivatuista tai tuoreista lehdistä valmistettu yrttihauduke voidaan lisätä lämpimään jalkakylpyyn. Sen tarkoituksena ei ole varsinaisesti hoitaa sairauksia, vaan tarjota rentouttava hyvinvointihetki.

Yrttiä voidaan yhdistää esimerkiksi laventeliin, piparminttuun tai kamomillaan.

Oma kokemukseni

Olen huomannut, että jiaogulan on ennen kaikkea monipuolinen kasvi. Sitä voi kasvattaa koristeellisena köynnöksenä, käyttää päivittäisessä teessä, napsia suoreen suuhun ohimennessä tai valmistaa siitä erilaisia uutteita.

Ehkä juuri tämä monikäyttöisyys on yksi syy siihen, että kasvi on säilyttänyt arvostuksensa vuosisatojen ajan.

Vaikken usko kirjaimelliseen kuolemattomuuteen, ymmärrän hyvin, miksi ihmiset ovat antaneet tälle kasville tuon nimen. Jos jokin kasvi auttaa meitä pitämään huolta hyvinvoinnistamme päivä toisensa jälkeen, se on jo itsessään arvokas ominaisuus.

Yhteenveto

Jiaogulan on kiehtova yhdistelmä historiaa, kansanperinnettä ja nykytutkimusta. Se ei ole ihmekasvi, mutta se on yksi parhaiten tutkituista aasialaisista yrteistä, jonka ympärille on rakentunut vuosisatojen aikana rikas kulttuurinen tarinaperinne.

Ehkä kuolemattomuuden salaisuus ei koskaan ollut pelkästään itse kasvissa, vaan siinä elämäntavassa, jonka osaksi se on kuulunut – luonnonläheisessä arjessa, tasapainoisessa ravinnossa ja päivittäisessä kupillisessa yrttiteetä, teetä joka edistää hyvinvointia esimerkiksi aineenvaihduntaan, tulehdusreaktioihin ja hapetusstressiin viitaten.